Yksi yleisimpiä harhaluuloja tai arkipäivän väärinymmärryksiä yrittäjien keskuudessa on, että Verohallinnon kanssa voisimme tarpeen tullen ”neuvotella” ja esittää ”oma erikoistapauksemme”. Verohallinnon tärkeimpiä tehtäviä, varsinaisen veronkannon lisäksi on oikeudenmukainen ja neutraali verokohtelu kaikkien veronmaksajien kesken. Veronmaksajalla on ns. käännetty todistustaakka, toisin sanoen, veronmaksajan tulee pystyä osoittamaan faktuaalisesti esim. aukottomalla ajopäiväkirjalla, kuinka arvonlisävähennysoikeudellista ajoneuvoa on käytetty yrityksen liiketoiminnassa.

Henkilöajoneuvot ovat lähtökohtaisesti aina arvonlisäverovähennyskelvottomia, mutta pakettiajoneuvojen osalla arvonlisävähennyskelpoisuuskin voi joutua suurennuslasin alle ja edellä mainittu käännetty todistustaakka voi koitua yritykselle hyvinkin kalliiksi, ellei tätä ole huomioitu yrityksen toimintatavoissa ja käytännöissä.

Yleisesti ajopäiväkirjan ylläpito koetaan hyvin raskaaksi ja aikaa vieväksi. Moderni teknologia kuitenkin tarjoaa jo erittäin kustannustehokkaita ja käyttäjäystävällisiä ratkaisuja edellä mainitun todistustaakan ”kantajaksi”.

Ajopäiväkirjan säilyttämisvelvollisuus on kuusi vuotta ja mahdollisessa verotarkastuksessa, mikäli verottaja ei pysty aukottomasti määrittelemään yrityksen ajoneuvoilla suoritetut yritysajot ja mahdolliset yksityisajot, verottaja määrittelee yksipuolisesti yksityisajojen määrän, perustuen arvioon, ja määrää varsinaisen veron lisäksi veronkorotuksen ja viivästyskorot, yleisesti viimeisen kolmen vuoden ajalta.

Mikäli yrityksessänne arvonlisäverovähennysoikeutettua ajoneuvoa käytetään myös yksityisajoihin, käyttäjälle koituva verotettava ansiotulo on suhteellisen helppo laskea. Laskentakaava edellä mainittuun on ajoneuvokohtainen, ajoneuvon uushankintahinta, jonka perusteella määritellään ajoneuvon autoedun arvo: autoedun arvo/1500 * ajetut kilometrit.

Yksityisajot tulisi ilmoittaa tilitoimistoon ja tulorekisteriin kuukausitasolla.